Otsikon mukaisia fiiliksiä ollut tässä viime aikoina. Oli pari yötä, kun tyttö karjui ja vääntelehti välillä unissaan, välillä hereillä. Olin niin väsynyt, että itkin. Aamulla kun noustiin eikä tyttö meinannut mennä nukkumaan ekoille päikkäreille, itkin. Olin niiiin poikki.
Ajattelin, että johtui ilmavaivoista. Tyttö on aloittanut kiinteät ruoat, vatsa oli kovana, joten annettiin Levolacia, joka saattaa ilmavaivoja aiheuttaa. Kyllä huono äiti -fiilikset nosti päätään, kun pahimpien öiden jälkeen tajusin, että tytölle oli puhjennut hampaat.
No, sitten oli pari hyvää yötä, mutta viime yö... Voi jumalauta. Ei meinannut mennä nukkumaan, nukahti, heräsi, huusi... Voiko ne samat hampaat vaivata, vaikka ovat puhjenneet? Vai voiko seuraavat muka olla jo tuloillaan? Kertokaa epätoivoiselle!
Muuten tyttö on kyllä aika enkeli. Niiiin ihana. Mutta olisin parempi äippä, jos saisin nukkua vähän.
perjantai 21. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
I'm alive again...
Ohhoh, tulipa pieni tauko...
Tauolla huomattua ja opittua:
- nyt on mahalle kääntyminen jo sitä luokkaa, että voi sanota tytön hallitsevan taidon, vaikka välillä ähisee ja puhisee asian kanssa pitkäänkin.
- tissi on parantunut ja olen taas elossa. Onneksi kipuilut asettuivat ajankohdalle, kun miehellä oli vapaata. En siinä kuumeessa olisi pystynyt hoitamaan lasta.
- olen herkkä! Itken jokaiselle leffalle, missä on lapsia jotka itkevät tai ikävöivät äitiään tai äitejä, jotka rakastavat/ikävöivät lapsiaan tai tekevät heidän puolestaan jotain ihanaa yms. Sininen laguuni ja Paluu siniselle laguunille aiheuttivat minussa hurjan itkumyrskyn.
- aloitettiin maistelemaan bataattia. Vaihtelevalla menestyksellä. Nyt siirrytään porkkanaan ja sitten perunaan. Tyttö siis 5 kk vanha. Korviketta menee jo sen verran, että samalla vaivalla voi kokeilla jo oikeaa ruokaakin.
- tytöllä on tosi kiva rytmi, mutta välillä huutaa öisin unissaan ja kääntyilee/ottaa tuttia pois. Harmi, että vain 19 kertaa kahdestakymmenestä se tutti löytää tiensä suuhun sen käden kautta, joka sen pois ottikin.
- tyttö oli yötä mummilla! Siis minun äidillä, ei anopilla *väristyksiä*. En itkenyt, vaikka vähän ikävä oli. Toisaalta oli myös tosi vapaa olo. Mutta kyllä arvostin tyttöä taas ihan hurjasti, kun takaisin sain. Teki ihan hyvää meidän äiti-tytär-suhteelle. Jotenkin leikin tytön kanssa nyt enemmän ja muutenkin... olen astetta parempi äiti tuon yhden yön jäljiltä. Tästä pitää ehkä ottaa tapa.
- neiti painaa yli 9 kiloa. On siis 5 kk vanha. Muistuttaa aikalailla makkaroineen Michelin-miestä. Ihana se kuitenkin on! Olin vaan varautunut siihen, että äitiyspakkauksen talvihaalari olisi tämän talven juuri sopiva, mutta nyt pitää suhtautua asiaan varauksella. On meinaan tällä hetkellä oikeaa kokoa ja nyt on vasta syksy.
Tauolla huomattua ja opittua:
- nyt on mahalle kääntyminen jo sitä luokkaa, että voi sanota tytön hallitsevan taidon, vaikka välillä ähisee ja puhisee asian kanssa pitkäänkin.
- tissi on parantunut ja olen taas elossa. Onneksi kipuilut asettuivat ajankohdalle, kun miehellä oli vapaata. En siinä kuumeessa olisi pystynyt hoitamaan lasta.
- olen herkkä! Itken jokaiselle leffalle, missä on lapsia jotka itkevät tai ikävöivät äitiään tai äitejä, jotka rakastavat/ikävöivät lapsiaan tai tekevät heidän puolestaan jotain ihanaa yms. Sininen laguuni ja Paluu siniselle laguunille aiheuttivat minussa hurjan itkumyrskyn.
- aloitettiin maistelemaan bataattia. Vaihtelevalla menestyksellä. Nyt siirrytään porkkanaan ja sitten perunaan. Tyttö siis 5 kk vanha. Korviketta menee jo sen verran, että samalla vaivalla voi kokeilla jo oikeaa ruokaakin.
- tytöllä on tosi kiva rytmi, mutta välillä huutaa öisin unissaan ja kääntyilee/ottaa tuttia pois. Harmi, että vain 19 kertaa kahdestakymmenestä se tutti löytää tiensä suuhun sen käden kautta, joka sen pois ottikin.
- tyttö oli yötä mummilla! Siis minun äidillä, ei anopilla *väristyksiä*. En itkenyt, vaikka vähän ikävä oli. Toisaalta oli myös tosi vapaa olo. Mutta kyllä arvostin tyttöä taas ihan hurjasti, kun takaisin sain. Teki ihan hyvää meidän äiti-tytär-suhteelle. Jotenkin leikin tytön kanssa nyt enemmän ja muutenkin... olen astetta parempi äiti tuon yhden yön jäljiltä. Tästä pitää ehkä ottaa tapa.
- neiti painaa yli 9 kiloa. On siis 5 kk vanha. Muistuttaa aikalailla makkaroineen Michelin-miestä. Ihana se kuitenkin on! Olin vaan varautunut siihen, että äitiyspakkauksen talvihaalari olisi tämän talven juuri sopiva, mutta nyt pitää suhtautua asiaan varauksella. On meinaan tällä hetkellä oikeaa kokoa ja nyt on vasta syksy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)