Tulehtunut tissi

Niinhän siinä sitten kävi, että flunssailu olikin rintatulehduksen alkua. Ai helvetin hitto, että on pikkutissi kipeä! Pieni neuvonen: syöttäkää aina vuoronperään kummatkin tissit tyhjiksi!!! Jos pystytte... Ei se täällä onnistunut.

Juttu meni siis niin, että tyttö kieltäytyi jo pidemmän aikaa erityisesti pikkutissin maukkaasta ravinnosta. Huusi isollakin tissillä, mutta eritoten pikkutissillä. No tästäpä lannistuneena mamma tarjosi mieluummin isompaa tissiä, joka herätti pikkuneidissä vähemmän huutoa. Ja tästäpä innostuneena hylätty maito keräsi itsensä sumppuun, sanoi imetyssopimuksen irti, kutsui tulehduksen paikalle, aiheutti mammassa kuumeen ja saatanan kipeän tissin. No, koska tissi ei kuitenkaan kipeytynyt näin voimakkaasti heti, kärsittiin kuumeesta hetki, ennenkuin oireyhtymä allekirjoittaneelle selvisi. Ajattelin siis alkuun, että pieni kipu johtuu vain siitä, että tissi on niin täynnä... Pyh.. Olisihan minun pitänyt tietää, ettei pikkutissi ole koskaan täynnä, siksi sen nimi on pikkutissi. Tajusin kuitenkin katsoa peiliin ja rinnan alapuolella punoitti niin, ettei mitään tolkkua. No, koskinpa sitten siihen kohtaan ja löysin möykyn, joka pystyi olla vain rintatulehdus (rintatiehyen tukkeuman jatko-osa siis) tai syöpä. Oireiden perusteella valitsin ensimmäisen.

Antibiootit paikalle ja nyt venaillaan, josko en kohta enää toivoisi, että tissini leikattaisiin irti. Ja kaikkeni yritin. Suihkutin lämpimällä vedellä, pumppasin ja lypsin saunassa, yritin antaa tytön imutella siitä, mutta ei onnistunut. Sitä ei tyhjäksi saa ja piste.

ps. Tiedättekö, kun kaikissa imetysmania-oppaissa vouhkataan siitä, että maitoa tulee, kun vaan antaa lapsen imeä tarpeeksi... kysyntää jos on, niin on tilaustakin, vai mitä helvettiä... Miten hooveessä tuo pätee, jos ei lapsi SUOSTU syömään toisesta tissistä?? En edes uskalla kysyä, jos joku imetysmaanikko eksyy tänne tulee kertomaan, miten sekin on minun, imetysasennon, imuotteen ja kaikenmuun hölynpölyn vika. Ei ole.

pps. En nyt siis dissaa (täys)imettäjiä, vaan vain niitä, joiden elämäntehtävä on aiheuttaa paha mieli niille, joiden imetys ei yhtä hyvin suju.

ppps. Nyt jos pitäisi juosta kovaa - tai ollenkaan -, niin voisi pikkuisen sattua.

Sairaana vauvan kanssa?

Viime aikoina olen pohtinut erilaisia tilanteita, mihin vauvan kanssa mahtaisi joutua. Lähipiirissä on ollut kovaa flunssaa ja vatsatautia ja tautikammoisena olen nyt alkanut miettiä, miten pärjäisin kipeänä vauvan kanssa... tai miten pärjäisin kipeän vauvan kanssa... tai miten pärjäisin kipeänä kipeän vauvan kanssa.

En ole koskaan kaatunut sänkyyn flunssan takia, mutta nyt ihoa ja päätä särkee kovasti ja olo on todella voimaton. Tästä kyllä selvitään, mutta vauvan nokka vuotaa ja toivon, ettei hän flunssaannu pahemmin.

Mutta se, mitä oikeasti haluaisin tietää - ja haluaisin siis kuulla teidän kokemuksia/mielipiteitä - on se, että jos minulle nyt iskisi vatsatauti ja joutuisin tekemään tuttavuutta vessanpöntön kanssa, niin miten hoidan samalla lasta? Jos mies on töissä (yrittäjä ---> pakko olla töissä), niin miten pärjäisin? Olen viimeksi sairastanut oksennustaunnin ehkä 17-vuotiaana, jolloin olin 15 kiloa kevyempi kuin nyt. Niihin aikoihin aina vatsataudin saadessani olin todellakin sängyn oma. Jos yritin nousta, alkoi pyörryttämään. Voihan olla, että astetta raskaampi kehoni kestäisi taudin nyt, mutta mitä jos ei kestäisi? Miten olette hoitaneet lasta vatsataudissa? Tai mitä pitää tehdä, jos vauva saisi vatsataudin? Onko se kovinkin todennäköistä?

Toivon, että selviäisimme syksystä vähin vaurioin, mutta haluaisin myös varautua pahimpaankin. Olen tajunnut, että minulla ei ole mitään hajua siitä, mitä pitäisi tehdä sairaan vauvan kanssa. Olisin ihan kädetön, jos näin kävisi. Ja tästä pääsemmekin seuraavaan asiaan: mitä puette vauvallenne päälle, jos hän nukkuu päikkäreitä pihalla tässä - aavistuksen viileässä - säässä? Kaikki aina sanovat, että vauva kyllä huutaa kuumissaan, mutta huutaako myös kylmissään?

terkuin,

kädetön, jalaton ja avuton ekakertamami

ps. Onko normaalia, että vauva kääntyi silloin eräs päivä monta kertaa omin avuin vatsalleen, mutta nyt yhtäkkiä kadotti taidon? Yrittää kyllä, mutta ei enää onnistu itsenäisesti kääntymään.....

Turn around...

Jes, vihdoinkin se tapahtui! Tyttö kääntyi ekaa kertaa selältä mahalleen suuren, kiukkuisen ähinän saattelemana suuressa tarmonpuuskaassaan. Ja tekipä tuo sen saman päivän aikana vielä muutaman kerran eli kyseessä ei ollut mikään vahinkopyrähdys! Tuli ihan sellainen olo, että mun tyttö on nero. (Paitsi onko se neroutta, jos väkisin kääntyy mahalleen heti syömisen jälkeen ja puklaa koko mahan sisällön siinä asennossa ulos? Ei välttämättä... Ei ole koskaan mennyt harsoja pyykkiin ihan tätä tahtia... Saatika vaatteita.) Olin tähän asti vähän miettinyt, että mikä on, kun tuntuu, että kaikki muut lapset kehittyvät nopeammin. Omassa pienessä päässäni kehittelin teorioita, joista aika moni päättyi siihen, että minä olen huono äiti. En anna tytölle haasteita tarpeeksi, joten eipä tuo voi kehittyäkään. 2-3 kuukauden iässä tyttö vietti paljon aikaa sitterissä, koska ei juuri leikkimatolla viihtynyt. Nyt ei juurikaan sitterissä aikaa vietetä, joten ehkä siksikin kehitystä vihdoin tapahtuu. Mutta pakkohan se on miettiä, että osaisiko tyttö jo vaikka mitä, jos olisin antanut oppimiseen mahdollisuuden aikaisemmin.

Tämän takia ihmiset muuten suostuvat kärsimään niistä karmivista supistuskivuista vielä uudelleenkin. He haluavat korjata ensimmäisen lapsen kohdalla tehdyt virheet uuden lapsen kanssa. Minä ainakin haluan! Haluan toisen lapsen, ja silloin a) en stressaa imetyksestä, b) en juokse shampoot päässä lapsen luokse huudon kuuluessa, koska kyllä se sen minuutin pärjää, vaikka harmittaisikin, c) stimuloin lasta enemän leluilla, leikkimatolla, kirjoilla ja kaikella mitä vain keksin, d) aloitan aikaisemmin lattialeikit ja e) en vieläkään päästä häntä liian pitkäksi aikaa anopin hoteisiin. Niin ja f) tajuan jo sairaalassa, että nyt tapahtui ihme ja sitä pitää rakastaa. Baby bluesit sitten joskus toiste. Niin ja vielä g) otan enempi kuvia sairaalassa.

Arvatkaa muuten, mikä on superhyperärsyttävää? Kun Facebook-kaveri, joka on saanut lapsen viikkoa myöhemmin kuin sinä hehkuttaa vauvauinneista ja vauvamuskareista ja heidän vauvan ryömimistaidoista, kun itse hikoilet neljän seinän sisällä päivät pitkät eikä mieleesikään tulisi pukeutua uimapukuun näin pian (hei, vasta 4 kk!!) synnytyksen jälkeen. Kiva likka se fb-kaveri, mutta aivan liikaa paineita tähän suuntaan....

Ja mikä helvetti edes on vauvamuskari????? Mitä ne siellä oikein tekee? Soittelee rumpuja, kun vauvat syö lattialla sormiaan omaa pukluaan ja ryömivät kilpaa uusien taitojensa kanssa...? Ihan oikeesti....

Yummy, yummy, yummy...

... I've got love in my tummy, kuuluu joku mainosbiisikin...

Tyttö viihtyy nyt sitten masulteen paljon. Eräs yö heräsin, kun tyttö raivoaa, kun oli kyljeltä kääntynyt mahalteen ja sekös sitten alkoi yhdessä nälän kanssa harmittamaan. Tissisantsin jälkeen raivostutti, kun ei selältä osannutkaan vielä kääntyä mahalleen. Aika paljon yrittää neiti kääntyä, mutta onnistuminen tarvitsee edelleen hieman tuuppimista. Mutta on se vaan siistiä seurata, kun toinen alkaa hiffailla asioita.

Neuvolalääkärissä lääkäri oli jo lähettämässä neitosta fyssarille, kun ei vain halunnut katsoa vasemmalle. Antoi armoa lääkärille lopulta ja vilkaisi vasuriinkin, mutta vasta kun minä poistuin näköpiiristä häiritsemästä. Mutta miten sitä nyt sitten treenaisi? Kyljelteen ei oikein enää viitsi laittaa nukkumaan, kun kerran meinaa tuupahtaa mahalleen, joten mitä sitä keksisi. Edelleen näytän likalle välillä piirrettyjä tietokoneelta, niin että hän makaa selälteen ja joutuu sitten katsomaan vasemmalle, jos meinaa päästä juoneen mukaan. Ja ihan hyvin se sujuu. Ei vain halua katsoa, jos mitään jännää katsottavaa ei ole.

Pään muoto mietityttää. Oikea puoli on turpeampi kuin oikea. Nestettä? Mitä sille voi tehdä? Tosiaan tuo kyljelleen nukuttaminen ei oikein enää toimi...

Tyttö on muuten jo yli 8-kiloinen (ja 4 kk) eli kohta häilytään niillä rajoilla, että Prisman vauvakärryille ei olisi asiaa (max 9-kiloinen).

Ai niin, ostin ammeeseen sellaisen "istuimen", johon vauskin voi laittaa, niin ei tarvitse itse pidellä. Siinä meinaan meinaa selkä mennä ja ylös on vaikea päästä. Kokeilin ihan kuivilteen vauvaa siihen istumaan eikä se kyllä miellyttänyt häntä yhtään. Onko kokemuksia härpäkkeen onnistumisprosentista? Toivoisin, että olisi jees, niin osaisin ehkä yksinkin kylvetellä. Tähän asti ollaan hoidettu se yhdessä miehen kanssa. Toinen pitää ja toinen pesee. Toinen kiva juttu olisi sellainen tuki, että saisi ammeen nostettua ihan omalle korkeudelle, niin sekin jelppaisi selän kanssa.

Kertokaa jotain kivaa! Mitä kaikkea teidän vauvat on nelikuukautisena osanneet? Mitä täällä on odotettavissa?

ps. Imetys on kyllä ihan perseestä tällä hetkellä. Ilmeisesti nyt sitten ei maitoa tule niin paljon tai ripakasti kuin tarvittaisiin, sillä huutoa on aina päivisin. Aamulla ei täysien tissien kanssa meuhkata. Neuvolantäti sanoi, että puhutaan niistä soseista sitten ensi kerralla. Huoh... Olisin halunnut jo antaa vähän pottua.