Turn around...

Jes, vihdoinkin se tapahtui! Tyttö kääntyi ekaa kertaa selältä mahalleen suuren, kiukkuisen ähinän saattelemana suuressa tarmonpuuskaassaan. Ja tekipä tuo sen saman päivän aikana vielä muutaman kerran eli kyseessä ei ollut mikään vahinkopyrähdys! Tuli ihan sellainen olo, että mun tyttö on nero. (Paitsi onko se neroutta, jos väkisin kääntyy mahalleen heti syömisen jälkeen ja puklaa koko mahan sisällön siinä asennossa ulos? Ei välttämättä... Ei ole koskaan mennyt harsoja pyykkiin ihan tätä tahtia... Saatika vaatteita.) Olin tähän asti vähän miettinyt, että mikä on, kun tuntuu, että kaikki muut lapset kehittyvät nopeammin. Omassa pienessä päässäni kehittelin teorioita, joista aika moni päättyi siihen, että minä olen huono äiti. En anna tytölle haasteita tarpeeksi, joten eipä tuo voi kehittyäkään. 2-3 kuukauden iässä tyttö vietti paljon aikaa sitterissä, koska ei juuri leikkimatolla viihtynyt. Nyt ei juurikaan sitterissä aikaa vietetä, joten ehkä siksikin kehitystä vihdoin tapahtuu. Mutta pakkohan se on miettiä, että osaisiko tyttö jo vaikka mitä, jos olisin antanut oppimiseen mahdollisuuden aikaisemmin.

Tämän takia ihmiset muuten suostuvat kärsimään niistä karmivista supistuskivuista vielä uudelleenkin. He haluavat korjata ensimmäisen lapsen kohdalla tehdyt virheet uuden lapsen kanssa. Minä ainakin haluan! Haluan toisen lapsen, ja silloin a) en stressaa imetyksestä, b) en juokse shampoot päässä lapsen luokse huudon kuuluessa, koska kyllä se sen minuutin pärjää, vaikka harmittaisikin, c) stimuloin lasta enemän leluilla, leikkimatolla, kirjoilla ja kaikella mitä vain keksin, d) aloitan aikaisemmin lattialeikit ja e) en vieläkään päästä häntä liian pitkäksi aikaa anopin hoteisiin. Niin ja f) tajuan jo sairaalassa, että nyt tapahtui ihme ja sitä pitää rakastaa. Baby bluesit sitten joskus toiste. Niin ja vielä g) otan enempi kuvia sairaalassa.

Arvatkaa muuten, mikä on superhyperärsyttävää? Kun Facebook-kaveri, joka on saanut lapsen viikkoa myöhemmin kuin sinä hehkuttaa vauvauinneista ja vauvamuskareista ja heidän vauvan ryömimistaidoista, kun itse hikoilet neljän seinän sisällä päivät pitkät eikä mieleesikään tulisi pukeutua uimapukuun näin pian (hei, vasta 4 kk!!) synnytyksen jälkeen. Kiva likka se fb-kaveri, mutta aivan liikaa paineita tähän suuntaan....

Ja mikä helvetti edes on vauvamuskari????? Mitä ne siellä oikein tekee? Soittelee rumpuja, kun vauvat syö lattialla sormiaan omaa pukluaan ja ryömivät kilpaa uusien taitojensa kanssa...? Ihan oikeesti....