Äidille vai tyttärelle?

Tulipa mieleeni tuosta Satusiivet-mainoksesta, että minähän tosissaan liitin pikkuisen tyttömme kyseiseen kerhoon. Siis kirjakerhoon. Ilmoitin kohta kolme kuukautta täyttävän neidin kirjakerhoon. Mitä ihmettä? No, tässä taustalla oli selvä logiikka. Liittyessämme saimme kaksi kirjaa hintaan 4,90 e ja kaupan päällisiksi muovilautasen ja lusikan, joita niitäkään ei tyttö voi vielä hetkeen käyttää.

Mutta se logiikka: toinen kirjoista oli Pikkunallen vauvakirja. Sehän oli siis käytännössä minulle itselleni. Saan täyttää tytöstä kaikenlaista kivaa nippelitietoa sinne, liimailla kuvia ja muistella menneitä. How fun is that? Sitten isompana tyttö voi itsekin lueskella, mitä muori on sinne skriivaillut. Ja kyllähän hän kohta itsekin sitten niistä kirjoista innostuu, mitä sieltä tulee. Ja saahan niitä myös peruutella, ettei huusholli täyty kirjoista, joita kukaan ei edes avaa.

Mutta sitä vaan mietin, että miksen vain ostanut kaupasta jotain vauvakirjaa? Pitikö ihan liittyä kerhoon, että sen sai? No, jos jotain olen tässä äitiyden aikana huomannut, niin sen, että nettikaupat ovat taivaan lahja. Kenellä tässä nyt on aikaa lähteä kauppoihin juoksemaan, kun tavarat voi tilata kotiinsakin? Ja tästä pääsemmekin kysymykseen: miksen vain tilannut vauvakirjaa jostain kirjakaupasta? Ehkäpä vastaus on yhtä yksinkertainen kuin tämä postauskin: äidistä on kiva hiplailla kaikkia kirjoja, joita kotiin lähetellään. Ja eiköhän se vauskikin niistä joskus innostu. Ja jos ei innostu, niin aina niistä voi ottaa kuvan ja muistella, että tällaisia kirjoja oli silloin, kun sinä olit pieni...

Mutta tästäpä aasinsiltana aloin miettimään kaikkia kivoja vaatteita, erityisesti prinsessamekkoja sun muita epäkäytännöllisyyksiä. Halusinhan tytön, jotta hänen kanssaan voisi puuhastella kaikkea kivaa ja tyttömäistä. Tähän tietenkin kuuluu tytön pukeminen prinsessaksi. Mutta olenkin huomannut, että vihaan mekkoja (ja paitoja) tuon ikäisellä. Ne vain hilautuvat kainaloihin. Ei mitään järkeä. Silti niitä pitää ostella ja tärkein pointti on muistaa kuvata vauva söpö mekko päällään, jotta kuvia voi sitten myöhemmin katsella ja ihastella. Taas harrastus äidille.