Raskaana ollessa saa neuvolasta mukaansa liudan ohjeistuksia oikeasta ruokavaliosta. Ei lakua, ei salmiakkia, ei kauheasti kahvia, ei alkoholia, ei sitä eikä tätä. No, sen kestää, koska tietää, ettei sitä kestä kuin yhdeksän kuukautta. Tai niinhän sitä luulisi.
Entäpä sitten, kun lapsi syntyy? Sitä luulee, että alkoholia lukuunottamatta on taas kaikki vapaata riistaa, mutta ensimmäisen ilmavaivojen täyttämän yön jälkeen tietää, ettei näin ole. Sitten sitä googlaillaan, että mistäs nyt ne vauskin vaivat voisivat johtua ja yhtäkkiä ruokavaliosta poistuu ruisleipä, kahvi, maitotuotteet, kaikki mistä nyt aamupalan voisi saada aikaiseksi. Myös suklaan saa heittää romukoppaan vain huomatakseen, ettei siitäkään luopuminen auta mitään.
Vähitellen sitä alkaa napsia juttuja takaisin ruokavalioonsa ajatellen, että ei ne vaivat nyt juuri tästä johdu ja sitten sitä jo tarrautuukin siihen ainoaan positiiviseen googleteltuun lauseeseen "joskus vauvojen ilmavaivoille ei ole mitään syytä". Niin se varmaan on minunkin vauvan kanssa. Ei hänen ilmavaivansa johdu siitä Tuplasta, suklaalevystä tai kolmesta ruisleivästä, joiden päällä oli puoli kiloa juustoa. Tai siitä aamuisesta pannullisesta kahvia. Ei tietenkään johdu.
opin juomaan kahvia kunnolla vasta raskausaikana. Kupin kanssa piti tietysti syödä paketillinen keksejä. En kehdannut edes sanoa neuvolassa, että hups, imaisin taas neljä kuppia kahvia aamupalaksi keksivuorineen ;)
VastaaPoistaMimmi: Joo kyllä mäkin neuvolassa pidin omana tietonani mun syömiset :)
VastaaPoista