Minusta tuntuu, etten ole kovin kummoinen äiti. Teen kaiken ihan väärin ja ihan tiedostaen, mutta teen silti.
Esimerkiksi...
a) Kun kunnon äidit nousevat klo 7 lapsen herätessä, niin me syödään ja jatketaan aika usein vielä unia. Ei se rytmi näin kehity.
b) Sitten kun vihdoin nousemme, laitan lapsen leikkiatolle ja näytän hänelle jonkun aamupiirretyn Yle Areenalta. Tämän teen kyllä myös jumpatakseni lapsen niskoja, kun saan hänet katsomaan oikeaan suuntaan, mutta myös siksi, että saan juoda aamukahvin rauhassa.
c) En käytä kaikkea lapsen hereilläoloaikaa hänen kanssaan leikkimiseen. Joskus hän vain killottelee leikkimatolla ja tuijottelee leluja. Tästä tunnen syyllisyyttä.
d) Joskus annan korviketta vain siksi, että se on helpompaa. (Mutta jee, oltiin tässä kolme päivää putkeen pelkällä tissillä, olen niin ylpeä!!)
e) Joskus toivon, että lapsi nukahtaisi, vain jotta voin tehdä omia juttujani. Kuten katsoa Gossip Girliä netistä. Tämä on superkauheaa.
f) En nukuta häntä ulkona enkä ole muutamaan viikkoon käynyt edes vaunulenkillä. Tähän on tultava muutos, lupaan sen! Tiedostan, että vauveli tarvitsee raitista ilmaa. Onneksi saamattomuuteni ei ole vaikuttanut yöuniin tai päikkäreihin.
Kaikesta huolimatta rakastan lastani enemmän kuin mitään.
Esimerkiksi...
a) Kuvittelen mielessäni mitä kaikkea kauheaa voisi tapahtua ja miten parhaiten voisin missäkin tilanteessa suojella lastani. Näen kauhukuvia, että kaadumme portaissa tai että lapsi tukehtuu johonkin. Pelkään jatkuvasti, että menetän hänet.
b) Herkistyn, kun televisiossa näytetään mitä tahansa äiti-lapsi-suhteeseen liittyvää.
c) Joskus katselen häntä, kun hän nukkuu ja kyyneleet tulevat silmiini, kun on hän vain niin ihana.
d) Pelkään, että hänen kasvaessaan isoksi, hän ei pidäkään minusta.
e) Haluan hänelle vain parasta. Siksi haluan suojella häntä anopilta.
f) Vauva on saanut minut tajuamaan, että haluan ehkä toisenkin lapsen, vaikka synnytyksen aikana vannoin, että tämä jää ainoaksi. Vaikka tällainen rakkaus on pelottavaa, niin on se myös palkitsevaa.
et kuulosta sitten pätkääkään huonolta äidiltä!
VastaaPoistaKun on elänyt elämäänsä itsenäisesti ja yhtäkkiä mukana onkin joku niin tärkeä ja niin paljon apua tarvitseva, tuntuu hetkittäin tukehtuvansa.
Ainakin minä tarvitsen ne omat pienet hetkeni. Nautin nykyään tunnista, jonka lapsi nukkuu päivällä. Istun sohvalle, juon kahvia ja puputan vaikka paketillisen keksejä jos siltä tuntuu. Kuuntelen sitä hiljaisuutta ja nautin!
Lapsikin tarvitsee itsenäistyäkseen hetkittäin omia pieniä hetkiä yksin. Tarkoitan tietysti, että äiti (tai joku turvallinen aikuinen) on läsnä, mutta eihän koko ajan voi olla joku seurana leikkimässä. Joskus on opittava leikkimään myös yksin ja tässä tilanteessa se on vaikka se hetki kun sinä syöt.
Meilläkään ei nukuttu vaunuissa eikä ulkoiltu joka päivä, ei vieläkään. Kuulostaa varmasti supermammojen mielestä hurjalle, mutta arkea se vain on.
Ei kaikesta pidä ottaa tai edes saa ottaa paineita! Rentoa mammailua ja lapsen kanssa yhdessäoloa! Jokaisella on omat tapansa ja ne on vain itse hyväksyttävä :)
Ihana kommentti, kiitos! <3
VastaaPoistaNo et tosiaan oo huono äiti! Meilläkään ei koskaan oo nukuttu vaunuissa päikkäreitä, vaunulenkeillä kyllä muttei siis parvekkeella vaunuissa. Eikä se lapsi siitä pilalle oo mennyt! Ja tietenkin lapsen pitää olla yksinkin (just esim. lattialla).
VastaaPoistaKaikki tekee omalla tyylillään :)
Kiitos sullekin S. ihanasta, tsemppaavasta kommentista! :)
VastaaPoistaPitihän tähän tarttua :) Otsikko jo herätti mielenkiinnon kun ajattelin että sinä nyt tuskin olet huono äiti!
VastaaPoistaNäistä asioistahan vaietaan. Oma lapsi on usein hyvin käyttäytyvä kullannupu ja äiti usein (en sano aina koska on meitä jotka sanomme asiat suoraan ;) kaiken kestävä tehopakkaus. Varsinkin täällä internetmaailmassa. Itse olen ainakin sanonut blogissani ihan suoraan että äitiys on ihan hemmetin rankkaa, vaikka sitä ei mistään hinnaista vaihtaisikaan mihinkään.
Me äidit olemme vain ihmisiä omine tarpeineen ja haluineen. Vaikka laitammekin aina lapsemme edun oman edelle, ei se sitä tarkoita että se olisi aina kovin helppoa tai hauskaa!
Minä laitoin tyttäreni hetkeksi television ääreen viime viikolla (telkkarista tuli Baywatch, siis apua, olen niiiin paska äiti!) jotta sain hetken vaan istua ja möllöttää.
Pointtini oli siis kaiken tämän romaanin keskellä että juurikin noi luettelemasi asiat tekevät sinusta hyvän ja NORMAALIN äidin.
Ja tuo C kohta on tosiaan niinkuin Mimmi sanoi, lapsi tarvitsee sitä "omaa aikaa" jotta hän kehittäisi sitä omaa mielikuvistustaan. Ei se lapsi voi olla aina, eikä tarvitse olla aina tiukasti liimattuna äitiin.
Että sellasta tänään :)
Jos sä olet huono äiti niin mäkin olen, juuri samoista syistä :)
VastaaPoistaTäällä siis myös kanssa yksi huono äiti : )
VastaaPoistaMeillä ei todellakaan nousta 7:ltä vaan poitsu syö ja kumpikin jatkaa vielä unia sen jälkeen ja ei käydä joka pv ulkona ja tyyppi pötköttelee lattialla ja kiljuu itsekseen leluilleen.
Olin myös vahvasti sitä mieltä (varsinkin laitoksella) että ei enää ikinä mutta kummasti se mieli on jostain syystä muuttunut ja itsekkin ihmisenä aika paljon lapsen myötä : )
Sini ja Hdii: Kiva kuulla, etten olekaan niin onneton kuin luulin :) Nyt on hyvä mieli taas!!
VastaaPoista