lauantai 30. heinäkuuta 2011

Shitty shitty bang bang

Ennen kuin aloin tosissani haluta lasta ja ennen kuin todella tiesin, miten helppoa (yleensä) on putsata vauvan peppu, suurin pelon aiheeni tulevaisuudessa siintävässä äitiydessä oli se, etten uskaltaisi vaihdella vauvelin kakkaisia vaippoja. Joo kyllä, teiniminän ääni kuuluu tuossa pelossa kovaa ja korkealta, mutta ei se nyt ihan harhaluuloa ollut.

Alkuun meidän neiti töräytteli päivittäin pieniä yllätyksiä Pamperseihin, mutta ne nyt olivat maailman helpoimpien putsattavien joukkoon kuuluvia puuppasia. Sitten tapahtui jotakin. Yhtä aikaa sinapin lemun pahetessa vauva alkoi myös harventamaan töräytyskertojaan. Ja nyt ollaankin sitten siinä pisteessä, että neiti päästelee ruoat pihalle noin viiden päivän välein. Onkin aika selvää logiikkaa, että viiden päivän safkat eivät ole enää mitään pieniä möllyköitä. Sitä sinappia vaan tulee ja tulee... ja tulee ja tulee. Aika usein vauva päästelee osan vaippaan ja vaippojen vaihdon yhteydessä töräyttelee ne loputkin, mitkä eivät vaippoihin mahtuneet. Oikeasti, siinä tarvitaan enemmän käsiä kuin, mitä minulla on. Siinä ovat sinapissa niin uudet kuin vanhatkin vaipat, hoito-alusta ja sen suoja sekä vauvan jalat ja vaatteet. Jos ei näky ole nätti, niin ei ole kyllä hajukaan. Siis voi luoja! Kuka onkaan joskus sanonut, että vauvan shitti haisee vasta, kun hän alkaa syömään kiinteää ruokaa, on väärässä! Todella väärässä.

Mieheni oksentelee sympatiaoksennuksia, jos näkee jonkun toisen voivan pahoin. Oksu saattaa tulla myös todella vanhan ruoan hajusta. Itselleni vauvan kakka aiheuttaa saman reaktion. En nyt ole vielä oksentanut, mutta ei se kaukanakaan ole ollut. Haju on jotain ihan sanoinkuvaamattoman imelää ja, no, pahaa.  En ymmärrä, mitä maidolle voi vauvan sisällä tapahtua, jotta se tulee tuollaisena ulos. It's beyond me. Kamalaa, että joku minusta tullut ja vauvaan mennyt voi aiheuttaa itsessäni tällaisen reaktion.

Arvostan nyt jokaista yksinhuoltajaäitiä kuusta maahan. Se, joka pystyy yksin käsittelemään kakkaista vauvaa, korjaamaan sinappivaipat vaipparoskikseen minkään valumatta lattialle ja vaihtamaan kakkisen suoja-alustan uuteen sotkematta itseään prosessin aikana, on ansainnut kunnioitukseni. Respect.

Ja p.s. Ottaisin mieluumminen ne jokapäiväiset pikkukakit kuin nämä harvemman kerran supertöräykset. Jos joku ei sitä tästä jo tajunnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti