Meillä on anopin kanssa ollut välillä skismaa, mutta pääasiassa olemme ihan väleissä ja yleensä hän on ihan mukavakin. Mutta voi että alkaa tietyt asiat korpeamaan nyt, kun on oma beibi puolustettavana. Tässäpä muutamia...
1. Anoppi tokaisi pikkuprinsessasta iloitsevalle äidilleni, että "Kyllä se poikakin sieltä vielä tulee. Sainhan minäkin..." Siis WTF? Ei voi muuta sanoa kuin, että a) kukahan on sanonut, että lapsia vielä tulee ja b) onko tyttövauvassa joku vika? Itse ainakin toivoin tyttöä ja tiedän, että niin toivoi äitinikin. Niin ja c) mikähän vittu siinä on, että anoppi luulee, että kaikki tapahtuu juuri niin kuin hänelle on tapahtunut. Tytöllä on paljon tukkaa, koska hänen suvussaan niin on tapana. Sillä ei ole mitään väliä, että tyttö on hiuksineen ihan kuin minä vauvana. Ja joo, totta kai saan seuraavaksi pojan, koska niin hänkin sai. Ja totta kai haluan vielä toisen lapsen, koska hänkin halusi. MHV*?
2. Anoppi kysyi mieheltäni puhelimessa, että tiedänhän minä, että tuttipullot tulee sitten keittää. Ei, en tiedä. Huoh.
3. "Se itkee, koska sillä on liian paljon päällä. Näyttää aika paksulta tuo body." Siis en väitä, etteikö se olisi voinutkin olla se syy, mutta voi luoja, että korpeaa, kun tullaan opettamaan. Äitini neuvot kyllä otan vastaan, mutta anopin neuvot pistävät vihaksi. Varsinkin, kun rouva saa kaiken kuulostamaan siltä, kuin olisin joku urpo.
4. "Nyt tällä on kyllä kakat housussa. Haisee niin pahalle." Ei, ei ole. Ei vaan paha ilma pysy hyvän ihmisen sisällä, niin kuin sanonta kuuluu.
5. Kerran anoppi kaappasi itkevän vauvani syliinsä, vei mukanaan pihalle ja "lohdutti". Kyllä teki pahaa, kun kuuli vauvan itkun sisälle asti. Kauaa en pystynyt sisällä olemaan ennen kuin hipsin pihalle katsomaan, miten parhaiten saisin vauvan takaisin itselleni ketään loukkaamatta. "Öööö.. Sillä on varmaan nälkä..." Vauva syliin ja syvä hiljaisuus. Muutenkin vain tietyt ihmiset ovat sellaisia, joille vauvan uskon syliin ilman, että huolehdin lainkaan.
Mikä sinua ärsyttää anopissa?
* mitä helvetin vittua?
Omistushalu. Meidän tyttö on HÄNEN nuppunsa, tyttö on perinyt kaiken heidän suvustaa, lapsi ei päässyt ristiäisissään muiden sukulaisten syliin kun anoppi omi koko tytön. Piti ihan käydä repimässä lapsi häneltä, että nyt kuvataan tyttö MINUN sukulaisteni sylissä.
VastaaPoista"Kyllähän sille nyt MINUN tekemääni pullaa voi antaa kaksikuisena" Niinpä.
Mimmi: Joo, kyllä täälläkin anoppi on sitä mieltä tosiaan, että kaikki on hänen puolen suvultaan perittyä tuossa tytössä.. Pistää kyllä v*tuttamaan. Mutta ihan kauheaa, jos sun anoppisi on tosiaan niin sekaisin, että on antamassa pullaa kaksikuiselle :/ Mikähän niitä anoppeja oikein vaivaa???
VastaaPoistaMulla alko anoppi korpeamaan melkein heti synnytyksen jälkeen. Kun päästiin pojan kanssa kotiin, olisin halunnut olla rauhassa ihan vain miehen ja pojan kanssa, mutta eiköhän anoppi tunkenut samantien kylään, eikä sitten lähtenyt kulumallakaan. Tuli neuvomaan minua imetyksessä, siis ihan NÄYTTÄMÄÄN miten se kuuluu tehdä! Ja meillä ei poika oikein suostunut jostain syystä olemaan tissillä kovinkaan kauaa, niin jouduin antamaan lisämaitoa. Anoppi sitten soitti miehelleni useasti päivässä että onnistuuko imetys, ja sanoi että lapsestamme tulee koliikkivauva jos annan hänelle pulloa jne.
VastaaPoistaKaikkea en jaksa edes selittää :D Nyt odotan kauhulla ristiäisiä, jotka ovat ensiviikon sunnuntaina. Mitäköhän se anoppi sitten keksii?
On muuten mahtava blogi, kirjotat niin suoraan asioista, ja näihin juttuihin on hyvin helppo samaistua :)
Jonna: Hui, mikä anoppi sulla! Ja kiitos kehuista :)
VastaaPoista