Ne huonot puolet

Raskauden ja äitiyden tuomista huonoista puolista ei saa valittaa. "Se on kaikki sen arvoista" pitää sanoa ja hymyillä. Mutta sysätäänpäs nyt kaikki tuollainen romukoppaan ja valitetaan avoimesti.

En väitä, etteikö kaikki tämä olisi sen arvoista, että minulla on nyt maailman ihanin tyttö, mutta on mielestäni silti ihan inhimillistä, että seuraavat asiat harmittavat ainakin niinä huonoina päivinä.

1. Raskausarvet. Alavatsani näyttää siltä, kuin se olisi liekeissä. Pitkät punaiset viivat liekkien muodossa eivät ole kaikista kaunein näky maailmassa, kun ne sijoittuvat siihen vartalon osa-alueeseen, joka joskus saattaa paidan alta huomaamatta vilahtaa.

2. Röllykkävatsa. Vatsani on aina ollut vähän pömppö, vaikka olisin muuten ollutkin hoikka. Ottaisin silti sen vanhan kellukkamahan takaisin ja antaisin pois nykyisen röllykän. Ennen maha oli pyöreästä muodostaan huolimatta kivan kiinteä ja se oli helpompi peittää löysillä topeilla. Nyt maha on vain löysä paska ja näytänkin lihavalta. Yäk. (Tämä on huonojen päivien erityinen kiukun aihe.)


3. Ne kilot. Lihoin raskauden aikana parikymmentä kiloa.  Niistä on jäljellä enää pari, mutta sekin on liikaa. Ennen niin hoikat sääret ovat nyt kuin tynnyrit ja vaatekokokin on kasvanut. Ei kiva. Kaikki itsevarmuus on tiessään. Omassa vartalossa ei ole kiva olla.

4. Vaaleanpunaiset lasit. Olin heti synnytyksen jälkeen ihmeissäni ja luulin mahani palautuneen ennätysnopeasti.  Sairaalan sängyssä maatessani ihmettelin miehelleni, miten olen niin hoikka jo nyt. Ihmettelin, miten mieheni ei asiaa juuri kommentoinut. Vasta nähtyäni kuvia itsestäni tajusin, että olin ollut edelleen aikamoinen valas, vaikka en sitä itse tajunnutkaan. Vielä nytkin joskus käytän paitoja, joita en käyttänyt edes ennen raskautta, kun luulen, että ne näyttävät hyvältä päälläni... Tai ehkä en edes välitä. Olenko mammautunut jo niin pahoin, että alkaa olla ihan sama, miltä näytän?

5. Itsevarmuus. Sitä ei ole. Kuten kohdassa kolme todettiin, erityisesti kilot vaikuttavat tähän. Myös se, että on lukittuna neljän seinän sijaan eikä meikeillä tule leikittyä niin paljon kuin ennen, vaikuttaa tähän. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lykätä vaunuja kilometritolkullä JOKA päivä.


6. Spontaanius on tiessään. Enää ei voi lähteä leffaan tuosta vaan tai lähteä baariin yksille. Kaverit mennä viipottavat tyttöjen illoissaan, mutta omalla kohdalla se ei ole enää realismia. Edes Fresita-pulloa ei voi avata omaksi huvikseen, ellei halua antaa lapselle kuohuviinillä kyllästettyä maitoa. Ja vaikka ottaisikin sen riskin ja ottaisi lasillisen, niin siitä tulisi vain huono olo, kun vuoteen ei ole maistanutkaan alkoholia.


7. Paskat nakit. Mies kyllä saa rientää omissa menoissaan, mutta itse sitä on kiinni vauvassa niin kauan, kuin tissejä tarvitaan. Ei sillä, että siitä pitäisi valittaa, mutta toki se ärsyttää, jos mies ravaa poikien illoissa, kun itse katsoo kotona Salattujen Elämien uusintoja. Jostain syystä myös kesäjuhlissa se on aina äiti, joka kantaa lasta kantorepussa tai heijaa sitä uneen vaunuissa sillä välin, kun mies liihottaa piilopullon kanssa puskan takana.

8. Isompi tissi on nyt todellakin iso tissi. Kaikkihan tietävät, että naisten rintojen koossa on eroja. Yleensä se on kuulemma vasempi tissi, joka saattaa olla hitusen isompi kuin oikea. Mutta eron huomaa vain itse. Synnytyksen jälkeen tämä muuttuu. Tissisi täyttyvät maidolla. Teepä se virhe, että syötät vauvan pelkästä pikkutissistä ja annat ison tissin täyttyä entisestään. Nyt kokoeroa saattaa olla jopa parin kuppikoon verran. Testattu on. Ei siistiä.

9. Perse. Missä se on? Mitä sille tapahtui?

Mikä sinua on ärsyttänyt synnytyksen jälkeen?